X-Man Toney Freeman palasi voittajan korokkeelle Europa Super Showssa Dallasissa. Hieman heikosti menneen alkuvuoden jälkeen tämä voitto nostaa ihan mukavasti Freemanin asemia ennen Olympiaa. Voitto meni melko yksimielisesti X-Manille, mutta kakkossijasta käytiin tiukka kamppailu Ed Nunnin ja Shawn Rhodenin kesken. Lopulta Ed Nunn vei hopeaa niukalla piste-erolla Rhodeniin.
Neljäs sija meni jollain käsittämättömällä ilveellä Gasparin sponsoroimalle Mark Alvisille. En yksinkertaisesti ymmärrä, millä perusteella vajaakuntoinen Alvisi voitiin sijoittaa huippukireän ja tyylikkään Mike Liberatoren edelle, mutta näin vain kävi ja Liberatore siis viides (vaikka oikea sijoitus olisi ollut neljäs).

2011 IFBB Europa Super Show top 6:
1. Toney Freeman
2. Ed Nunn
3. Shawn Rhoden
4. Mark Alvisi
5. Mike Liberatore
6. Mo Bannout

1. Toney Freeman
X-Manin alkuvuosi oli melko vaisu, ja esimerkiksi Hartfordin kisassa esitys oli aika luokaton. Nyt mies on kuitenkin palannut Dave Palumbon valmennukseen, mikä lupailee hyvää, koska X-Manin paras kunto koskaan saavutettiin aikanaan Palumbon ohjauksessa. Aivan huippukuntoinen Toney ei vieläkään ollut, mutta jo paljon parempi kuin aiemmin tänä vuonna. Freeman ei ollut yhtä kuiva takaa kuin Ed Nunn tai Shawn Rhoden, mutta paljon isompi ja vähintään yhtä mallikas, joten voitto melko vakuuttavasti X-Manille. Tämä oli BTW Freemanin kolmas Europa Super Show -voitto; edelliset olivat vuosina 2006 ja 2008.
2. Ed Nunn
Kärkikolmikon kirein ja kuivin ukko oli Ed Nunn. Lisäksi Nunnin X-malli on ironisesti jopa korostetumpi kuin X-Man Freemanilla, sillä Nunnin keskivartalo on aivan käsittämättömän ohut. Raajat tällä miehellä ovat aina olleet todella kovat, mutta rinnasta ja selästä uupuu paksuutta. Kehitystä oli näihin kohtiin kyllä saatu, mutta raamit ovat niin uskomattomat, että lisää tarvitaan edelleen.
3. Shawn Rhoden
Pari vuotta sitten North Americansit voittanut “Flexatron” oli varmasti tämän kisan kehittynein kilpailija. Pyöreyttä oli tullut roppakaupalla lisää ja kunto oli aivan eri luokkaa kuin vuosi sitten. Flexatronin malli on niin hieno, että häntä on verrattu jopa Flex Wheeleriin. Etu- ja sivuposeerauksissa kaveri näyttikin vähintään yhtä kovalta kuin Ed Nunn, mutta antoi ehkä hieman liikaa tasoitusta selkä/pakara/takareisi-osaston kireydessä Nunnille. Tästäkään huolimatta en olisi valittanut, jos Rhoden olisi ollut hopealla. Todella vaikuttava esitys!
4. Mark Alvisi
Kärkikolmikko oli tässä kisassa aivan selvä, ja tuomarointi sen osalta erittäin pätevää. Samaa ei voida sanoa Alvisin sijoituksesta, sillä neljäs sija oli suoraan sanottuna lahja sileässä ja nesteisessä kunnossa kisanneelle Alvisille. Webcastin kautta kisaa seuratessani ihmettelin jo melkoisesti, kun Alvisi pääsi ylipäätään ensimmäiseen vertailuun, mutta todellinen pommi räjähti siinä vaiheessa kun alkukilpailun päätteeksi tuomarit ottivat Alvisin top-4-vertailuun. Alvisin taakse jäi nimittäin vähintään kaksi paljon kovempikuntoista kilpailijaa – Mike Liberatore ja Mo Bannout. Henk.kohtaisesti olisin sijoittanut Alvisin ehkä juuri ja juuri kuudenneksi näiden herrojen jälkeen, enkä ikimaailmassa olisi uskonut, että Alvisi voi päästä Liberatoren edelle. Liberatore nimittäin on paremman mallinen, tässä kisassa PALJON kireämpi ja erottuvampi, vähintään saman kokoinen (näytti itse asiassa isommalta), ja poseeraa tyylikkäämmin lavalla. Alvisi saa siis olla todella tyytyväinen tähän sijoitukseen tämän kisan kunnollaan.
5. Mike Liberatore
Tässä on kaveri, joka ei todellakaan ole saanut ilmaisia sijoituksia pro-urallaan. Päinvastoin, tulokasvuotenaan Liberaattori sai kärsiä melko käsittämättömistä sijoituksista vaikka kunto oli viimeisen päälle kohdallaan. Tänä vuonna sijoittui sentään Orlandossa neljänneksi, mutta tämä Dallasin tappio Alvisille on IMO näin tyylikkäälle ja viimeistellylle kilpailijalle aikamoinen potku päähän. Kondis on joka kerta lavalla viimeisen päälle kireä ja kuiva, malli ja linjat ovat hienot ja esiintyminen tyylikästä. Leveä selkä takaa -poseeraus on vähän ohuen näköinen, mutta muuten symmetriakin on erittäin hyvin kohdallaan. Onneksi mies ei itse tunnu näistä tuomareiden virhearvioinneista lannistuvan, vaan jatkaa hyvällä rennolla asenteella eteenpäin.

202-sarjassa oli kunnon lineuppi pystyssä, ja varsinkin kolmen kärki oli kova. Tricky Jackson oli parantanut kuntoaan viime viikoista, ja otti pronssia. Voittokamppailu oli melko tiukka vääntö hurjaa kehitystä tehneen Guy Cisterninon ja ammattilaisena debytoineen Fernando Maradonan välillä. Henk.kohtaisesti olisin ehkä laittanut brassi Maradonan ykköseksi, mutta aivan yhtä hyvin ymmärrän Cisterninonkin voiton. “Human Statue” Marvin Ward oli paisunut kunnolla New York Pron jälkeen, mutta samalla oli menettänyt hieman kireyttään ja täällä siis neljäs sija. Viidenneksi hienosti veteraani Derik Farnsworth.

2011 IFBB Europa Super Show 202-sarjan top 6:
1. Guy Cisternino
2. Fernando Maradona
3. Tricky Jackson
4. Marvin Ward
5. Derik Farnsworth
6. Ahmad Ahmad

Kuvat pöllitty: Muscular Development