2011 Mr Olympia kisattiin kahdessa osassa tänä viikonloppuna, ja lopptuloksena oli tittelin siirtyminen nelinkertaiselta mestarilta Jay Cutlerilta likipitäen täydellisessä kunnossa kisanneelle Phil Heathille. Prejudgingissa Heath oli aivan ylivoimainen: massaa oli tullut viime vuodesta selvästi lisää, lihaserottuvuus oli huippuluokkaa ja lihakset olivat käsittämättömän pyöreät ja täyteläiset. Samaan aikaan Cutler oli aika tyhjän ja sileän oloinen, mikä sai hänen rakenteensa rujouden oikein korostumaan. Lisäksi Cutlerin vasemmassa hauiksessa oli silmiinpistävä tulehdusmöykky, joka vain lisäsi eroa  huippuviimeisteltyyn Heathiin.

Omasta mielestäni Cutler näytti alkukilpailussa itse asiassa jopa sen verran “huonolta”, että olisin prejudgingin jälkeen sijoittanut miehen korkeintaan kolmanneksi, todennäköisesti jopa alemmaksi. Prejudgingin perusteella Heath oli selvä voittaja, ja IMO kakkostila olisi kuulunut Kai Greenelle. Kuitenkin tuomarit ottivat Cutlerin ja Heathing kaksistaan kärkivertailuun, eli Jay oli todennäköisesti pisteissä ainakin kakkosena alkukisan jälkeen.

Finaalipäivälle melkein kaikki kärkiukot paransivat kuntoaan, eritoten Cutler. Jay oli täyttynyt hienosti ja tämä paransi myös Jaskan lihaserottuvuutta. Heath puolestaan ei näyttänyt enää aivan yhtä terävältä kuin alkukisassa, mutta piti siltikin kiinni ykkössijasta. Finaalin vertailuista tuli kuitenkin tätä kautta hieman mielenkiintoisemmat, sillä ero Cutlerin ja Heathin välillä ei ollut enää niin selvä kuin prejudgingissa. Loppupisteissä alkukilpailulla ja finaaleilla on molemmilla 50% painoarvo, eikä Cutler kyennyt kuromaan eroa enää umpeen Heathin ylivoimaisen alkukisaesityksen jälkeen. Itse asiassa veikkaisinpa, että Heath voitti myös finaalikierroksen, vaikkakaan ei välttämättä yhtä selvin pistein kuin alkukilpailua. Näin siis Phil Heath kruunattiin uudeksi Mr Olympiaksi, ja täysin ansaitusti. Hieno kisa ja kokonaisuudessaan tuomarointi oli erittäin pätevää.

2011 Mr Olympia top 10:
1. Phil Heath
2. Jay Cutler
3. Kai Greene
4. Victor Martinez
5. Dennis Wolf
6. Dexter Jackson
7. Toney Freeman
8. Brandon Curry
9. Ronny Rockel
10. Hidetada Yamagishi

1. Phil Heath
Kuten jo sanottua, Heath oli kehittynyt viime vuoden Olympian jälkeen aika näkyvästi. Heikkoja lihasryhmiä ei ole, ainoastaan todella paksua ja pyöreätä lihasta joka paikassa. Philin ainoa todellinen heikkous on loputtomiin parjattu kapea hartiarakenne, mutta  rinta/olkapää/käsiakselilla niin paljon täyteläistä lihasta, että rakenteen kapeus tavallaan hukkuu lihasten alle. Yksi Philin parhaista ominaisuuksista on todella terävä lihaserottuvuus ja samaan aikaan sarjakuvamaisen pyöreä lihastäyteys. Näin hienoa fysiikka en ole useaan vuoteen pro-lavoilla nähnyt.

2. Jay Cutler
Iso, paksu ja leveä. Alkukisan tyhjä ja sileä kunto vain heikensi lihasmassan luomaa rakenneilluusiota, ja Jayn leveä keskivartalo pisti pahasti silmään. Kunto oli kyllä kireä, mutta vasta finaaleissa lihakset olivat riittävän täydet, että ne puristuivat kunnolla ihoa vasten ja erottuivat kilpailukykyisesti. Jayn alkukisan fysiikan olisin itse laittanut ihan surutta johonkin 4.-5. sijan paikkeille, mutta loppukilpailun kokonaisuus nosti Jaskan asemia huomattavasti. Siinä mielessä hopeasija on jossakin määrin perusteltavissa, vaikkakin oikeampi sijoitus olisi joka tapauksessa ollut IMO kolmas.

3. Kai Greene
Kaitsu oli varmaankin koko kisan massiivisin kilpailija, aivan hirviömäinen lihasmassa. Ongelmana oli kuitenkin se samainen äärimmäisen lihaserottuvuuden puute, mikä on vaivannut miestä aina 2009 Arnold-voiton jälkeen. Olenkin ihmetellyt jo pari vuotta, miksi Kaitsu näköjään yrittää koko ajan tulla vain isompana ja isompana lavalle, vaikka kokonaisuus ja sijoituksetkin olisivat todennäköisesti parempia kun Greene keskittyisi massanhankinnan sijaan nousuvuosiensa kaltaisen friikkimäisen lihaserottuvuuden hiomiseen. Toki tämäkin kokonaisuus oli todella kova, mielestäni kakkossijan arvoinen. 5-10 kg kevyempänä ja siten erottuvampana Greene vain voisi IMO antaa hurjan vastuksen Heathillekin.

4. Victor Martinez
Vihtori oli päässyt lähes yhtä kovaan tikkiin kuin 2007 Olympiassa, jolloin miehen olisi IMO kuulunut voittaa koko roska. Todella hieno rakenne ja lihasten malli, ja muutenkin lihasta on kärkikahinoihin riittävästi, mutta etureisien osalta tulee takkiin kärkikolmikkoon vertailtaessa. Joka tapauksessa hieno nousu takaisin lajin terävimpään kärkeen.

5. Dennis Wolf
Iso Paha Susi oli paremmassa kunnossa kuin Arnoldissa tänä vuonna, mutta tässä seurassa sekin riitti vain viidenteen sijaan. Uskomaton hartialeveys ja dominoivat etuasennot, mutta takareisi/pakara/pohjeosastolta puuttuu muihin kärkiukkoihin verrattuna vähän liikaa pihviä. Kunto oli tiukka, muttei vieläkään superkireä. Lisää massaa takajalkoihin ja kondis kuivankireäksi, niin Wolf taistelee mahdollisesti jopa ykkössijasta.

Erikoismaininta: Brandon Curry, 8. sija.
Ehkä kovimman nousun rankingeissa teki malli-ihme Brandon Curry, joka kilpaili ensimmäisessä Olympiassaan ja oli tässä kisassa ensimmäistä kertaa koko urallaan oikeasti viimeistellyssä kunnossa. Tätä ennen miehen paras pro-saavutus oli kolmas sija 2011 Toronto Prossa, mutta nyt taakse jäi pro-kisojen voittajia. Miehen potentiaali on tiedetty jo vuosia, mutta aina homma on kaatunut viimeistelemättömään kisakuntoon. Nyt nähtiin sitten, miten kova tekijä Curry oikein on, kun kuntokin saadaan kireäksi.

202 Olympia
Viimeistä kertaa 202 paunan painorajalla järjestetty “pikkusarja” oli käytännössä kolmen kovan ukon kisa. Hallitseva 2-kertainen 202-mestari Kevin English näytti aiempaa hieman pienemmältä, ja sekä Flex Lewis että Jose Raymond ottivat tiukkaa matsia Englishin kanssa 202-sarjan herruudesta. Flex Lewis oli mielestäni jopa parempi kuin English, sillä Englishin fysiikka näyttää monessa mielessä oudolta, kun taas Lewisilla on äärettömän siististi piirtyvät linjat ja lihaserottuvuus. Mestaruus meni kuitenkin jo siis kolmatta kertaa Kevin Englishille, Flex Lewisin ollessa kakkonen ja Jose Raymond siis kolmonen.

2011 Mr Olympia 202 top 10:
1. Kevin English
2. James “Flex” Lewis
3. Jose Raymond
4. Jaroslav Horvath
5. Shaun Tavernier
6. Jason Arntz
7. Stan McQuay
8. Tricky Jackson
9. Al Auguste
10. Marvin Ward

Kuvat pöllitty: Flexonline