2011 Pro Bodybuilding Weekly -ammattilaiskilpailut käytiin tänä viikonloppuna Floridan Tampassa, ja kisa oli tuloksineen ihan mielenkiintoinen. Voiton vei mielestäni aika vakuuttavasti toista vuottaan ammattilaisena kilpaileva Etelä-Afrikan Marius Dohne. Hide Yamagishi pokkasi kakkossijan, vaikka ei ollutkaan aivan parhaassa terässään. Kanadan forkkumonsteri Frank McGrath kuittasi tästä kisasta Olympiapaikan sijoittumalla kolmanneksi. Neljäntenä oli normaalisti 202-luokassa kisannut Mark Dugdale, joka kilpaili nyt omien sanojensa mukaan huomattavasti painavampana kuin 202:ssa, mutta kunto oli todella hyvä ja henk. kohtaisesti olisin voinut jopa vaihtaa Hiden ja Dugdalen sijoitukset keskenään. Marcus Haley jätettiin joidenkin mielestä ehkä hieman yllättäen finaaliporukan viidenneksi.

2011 Tampa Pro
1. Marius Dohne, Etelä-Afrikka
2. Hidetada Yamagishi, Japani
3. Frank McGrath, Kanada
4. Mark Dugdale, USA
5. Marcus Haley, USA

Marius Dohnea on hypetetty jenkkiboardeilla jo muutaman vuoden ajan, eli jo ennen kuin mies edes sai ammattilaiskorttinsa. Dohnella on todella pyöreät lihakset valkoiseksi mieheksi, ja rakennekin on huippuluokkaa. Dohne on keskimääräistä selvästi pidempi pro-kehonrakentaja, ja näin kovassa kunnossa kilpaillessaan todellakin erottuu rivistä edukseen. Ainoat selkeät heikkoudet ovat hieman ylhäältä alkavat etureidet (joissa tosin hieno swiippi) ja pitkähkö selkä. Dohnen potentiaali on ollut tiedossa jo vuosien ajan, ja tällä voitolla Dohne lunastaakin hieman niitä odotuksia, joita hänen niskaansa on asetettu.

202-kisa oli tällä kertaa aika nimetön ja tasoltaan vaisu. Voiton nappasi ensimmäistä kertaa ammattilaisena kilpaillut Al Auguste, joka oli kehittänyt varsinkin jalkojaan huomattavasti 2010 NPC USA lightheavy-voittonsa jälkeen. Auguste oli hyvässä kunnossa, ja esim. tuplat takaa -pose näytti todella kovalta. Kakkoseksi tuli aivan puun takaa Venezuelalainen Rixio Tapia, jolla on erittäin hieno malli ja kuntokin oli kohdillaan (poseerausilmeitä voisi tosin hieman harjoitella). Kolmas sija ja Olympiapaikka meni Ruotsin Pierre Chamounille, joka oli edestä hyvässä kunnossa, mutta takaa vielä vähän pehmeä.