Kuten kaikki jotka ovat yhtään kirjoituksiani tai blogiani seuranneet, tietävät että opiskelen Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Aloitin opiskeluni siellä heti lukiosta kirjoitettuani, eli viime syksyllä. Koska vuosi on ollut ehkä yksi elämäni parhaista, halusin omistaa sille yhden kokonaisen artikkelin.

Muistan kun vuosi sitten keväällä, juurikin näitä aikoja, olin aivan paineissa pääsykokeista.  Vierumäen lisäksi olin hakenut myös Tanhuvaaran ja Pajulahden urheiluopistoon sekä Jyväskylän yliopistoon liikunnalle. Kaikkiin opistoihin ovet aukesivat, mutta panostus Jyväskylän kirjallisiin oli vuosi sitten mitä oli, ja niinpä sieltä näytettiin punaista valoa. Kun tieto valinnoista tuli, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mikä opisto olisi eniten minun tyyliseni!

Työntäyteisen kesän jälkeen koitti vihdoin syksy ja muutto Vierulle oli edessä. Heti kärkeen meillä oli ns. ”ryhmäyttämisreissu” Rantasalmelle, jossa yövyimme puolijoukkueteltoissa muutaman yön. Saimme ensimmäisenä koulupäivänä tiedon leirinjohtajista ja yllätys, yllätys, nakki napsahti omalle kohdalle! Olin ollut kovin skeptinen retken suhteen, sillä en ole ennen ollut mikään retkeilijä tyyppi. Lisäksi ruokailu metsässä tuotti päänvaivaa, sillä kisadieettini oli jo kovaa vauhtia käynnissä. Mutta niin päivät reissussa vain hurahtivat, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimmekin jo takaisin opistolla omissa sängyissämme! Jälkeenpäin retkestä jäi todella hieno fiilis. Metsässä todella oppi yhteishenkeä ja toisten auttamista, sekä muitakin yleishyödyllisiä taitoja!

Rantasalmen leiri oli saatu lusittua ja oli aika aloittaa opiskelut kunnolla. Ensimmäisessä jaksossa meillä oli minulle niin rakasta jalkapalloa ja punttisaliohjausta, sekä muita syksyn lajeja, kuten suunnistusta. Ensimmäinen jakso oli minulle henkilökohtaisesti todella rankka, sillä ajoin melkeinpä poikkeuksetta joka päivä Kouvolaan tutulle Kuntokeskus Ykköselle treenaamaan. Ja kun muut menivät ruokalaan syömään, minä marssin omaan huoneeseeni lämmittämään kanoja. Alussa tuntui muutenkin, että ei ehkä ihan jaksanut olla meiningissä mukana, sillä voimat olivat aika finaalissa koko ajan. Mutta siitäkin huolimatta, silloin vielä tuntemattomammat ystäväni jaksoivat tukea minua ja tsempata heikkoina hetkinä.

Vihdoin koitti lokakuu ja Fitnessmallikisat. Ja kun tieto voitostani tuli, oli puhelimeni jo täyttynyt opiston ystävieni onnitteluviesteistä ennen kuin pääsin pois lavalta. Lisäksi luokaltamme oli saapunut paikanpäälle muutama ystävä kannustamaan. Se merkitsi minulle enemmän kuin paljon!

Kun kisojen jälkeen sain ruveta syömään kunnolla ja voimavarani paranivat, pääsin tutustumaan kunnolla luokkalaisiimme. Kuinka monta erilaista persoonaa voikaan yhdelle luokalle mahtua, ja silti kaikilla on samat intressit? Nimittäin liikunta. Se on niin iso yhdistävä tekijä, että varmasti riittäisi jo pelkästään pitämään koko rytmiryhmän kasassa! Ja niinpä luokkamme säilyikin aina kevääseen asti yhtenä isona perheenä.

Talvella kävimme mm. Studia-messuilla esiintymässä. Olimme harjoitelleet koreografiaa monesti koulussa ja esityskin oli kyllä sen mukainen! Lisäksi kävimme Ylläksellä maaliskuussa. Olimme viikon reissun päällä, hiihdimme, laskettelimme, saunoimme, yksinkertaisesti touhusimme yhdessä! Ja oli ehdottomasti yksi parhaista reissuista ikinä!

Kevään ja ensimmäisen vuoden kruunasi Repoveden vaellusretki, joka päätti luokkamme yhteisen taipaleen. Seuraavana vuonna eri koulutuspohjilta olevat opiskelijat siirtyvät eri luokille. Repovedellä korostui kaikki vuoden aikana opittu; toisten auttaminen, tsemppaaminen, omista tarpeista luopuminen, asenne ja yhteishenki. Jos joltain loppui ruoka kesken, oli heti monta kättä ojentamassa leipäpalaa omastaan. Jos rinkka oli liian raskas tai heikotti, oli tuki lähellä. Ei vaan voi käsittää, kuinka sitä pystyy kiintymään luokkakavereihinsa lähes sisaruksellisella tavalla! Sitä on valmis tekemään toisten puolesta vaikka ja mitä!

Tämän vuoden aikana olen oppinut niin hienoja asioita ja uusia puolia itsestäni, etten vaihtaisi mihinkään. Luojan lykky, etten päässyt vuosi sitten Jyväskylään! Näitä kokemuksia ei voi mistään muualta saada, eikä etenkään tämmöisiä ystäviä!

Kiitos LPT-1 mahtavasta vuodesta!

Lue Jannin muut kirjoitukset.
Lue myös Jannin blogi.