Monet varmasti ajattelevat otsikossa mainittujen tärkkelyspitoisten hiilihydraatinlähteiden olevan hitaasti imeytyviä, sillä nehän ovat tärkkelystä eli pitkäketjuista hiilihydraattia. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä tärkkelys sellaisenaan pilkkoutuu erittäin tehokkaasti glukoosiksi ruoansulatuskanavassa.

Valkoinen leipä, pasta ja riisi sekä peruna sokeristuvat siis nopeasti elimistössä ja nostavat näin ollen myös verensokeria voimakkaasti. Mikä nousee ylös tulee myös alas, joten jonkin ajan kuluttua verensokeri on alhainen voimakkaan insuliininerityksen seurauksena. Sekä korkea verensokeri että voimakas insuliinineritys altistavat lihomiselle ja monille sairauksille.

Toiset ravintotekijät kuten proteiini, rasva ja kuitu taas hidastavat verensokerin nousua. Esimerkiksi kuitu hidastaa hiilihydraattien imeytymistä, joten kuitua runsaasti sisältävät tärkkelyspitoiset ruoka-aineet pitävät verensokerin tasaisempana. Myös yksittäisillä ruoka-aineilla pystytään vaikuttamaan tärkkelyksen pilkkoutumiseen sokeriksi. Valkopavut nimittäin hillitsevät tärkkelystä ruoansulatuskanavassa pilkkovien entsyymien, amylaasin ja alfa-glukosidaasin, tehoa. Tällöin syöty tärkkelys sokeristuu hitaammin ja veren sokeripitoisuus pysyy kohtuullisena.

Artikkelisarjan seuraavassa osassa kerromme tarkemmin glykeemisestä indeksistä ja glykeemisestä kuormasta sekä eri ravintoaineiden vaikutuksista molempiin.