Kuten artikkelisarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin, hiilihydraattien sietokyky vaihtelee suuresti. Tästä syystä yleispäteviä suosituksia päivittäisestä hiilihydraattien määrästä ei voi antaa. Hiilihydraattien sietokykyyn vaikuttaa muun muassa kehon tyyppi, fyysinen aktiivisuus nyt ja lapsena, ruokavalio ja geenit.

Kehotyypiltään kevytrakenteinen, liikuntaa aktiivisesti harrastava ja hyvän insuliiniherkkyyden omaava ektomorfi voi yleensä noudattaa yleisten ravitsemussuosituksen mukaista hiilihydraattipainotteista ruokavaliota ilman kehon rasvan määrän suurempaa kertymistä. Prosentteina tämä tarkoittaa että kokonaisenergiasta 50–55%:a tulee hiilihydraateista. Grammoiksi käännettynä 50–55% saadusta kokonaisenergiasta vastaa reilua 300 grammaa hiilihydraatteja päivässä 70 kg:n painoiselle liikuntaa harrastavalle miehelle. Tietenkin myös ektomorfin kannattaa kiinnittää huomiota hiilihydraattien laatuun.  Ektomorfi voi kuitenkin yleensä syödä tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja, eli perunaa, pastaa, leipää ja muita viljatuotteita, melko vapaasti. Eri kehotyyppien välillä suurin ero suositeltavissa hiilihydraattien lähteissä on juuri tärkkelysten kohdalla. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ektomorfit tuntevatkin olonsa yleensä voimattomaksi.  Esimerkiksi endomorfien olisi vastaavasti järkevintä minimoida tärkkelyspitoisten hiilihydraattien saanti.

Lihaksikkaamman mesomorfin kone taas toimii parhaiten ruokavaliolla, jossa hiilihydraattien määrää on kohtuullistettu 30–40%:in kokonaisenergiasta. Mikäli mesomorfi noudattaa yleisiä ravitsemussuosituksia hiilihydraattipainotuksineen, alkaa ylimääräistä rasvaa hiljalleen kertyä elimistöön. Luonnostaan lihaksikkaalla ja melko vähärasvaisella mesomorfilla parhaiten toimii energiaravintoaineiden jakaminen tasaisesti proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen kesken. Mesomorfeille sopii yleensä myös vähähiilihydraattinen ruokavalio. Sopiva päivittäinen annos hiilihydraatteja (ja proteiinia) 90 kg:n painoiselle voimaharjoittelevalle mesomorfille on noin 250 grammaa. Hiilihydraatit koostuvat tällöin pääasiassa hedelmistä, kaurahiutaleista, marjoista, ja kasviksista. Tärkkelyspitoisten hiilihydraattien saantia kannattaa mesomorfinkin jo jonkin verran rajoittaa. Ylimääräisen rasvan kertymisen minimoimiseksi mesomorfin on järkevää myös ajoittaa erityisesti tärkkelyspitoisten hiilihydraattien nauttiminen aamupalalle ja harjoituksen jälkeisille tunneille, jolloin insuliiniherkkyys on huipussaan.

Helposti ylimääräistä rasvaa varastoivan ja raskasrakenteisen endomorfin moottori taas käy parhaiten rasvan ja proteiinin sekoituksella. Endomorfeille sopivat erityisen hyvin vähähiilihydraattiset ruokavaliot kuten ketogeeninen, kivikautinen ja Atkins.  Kehon rasvan määrää vähentääkseen ja insuliiniherkkyyttä parantaakseen endomorfille on edullista minimoida hiilihydraattien saanti muutaman viikon ajaksi ainakin silloin tällöin. Näiden tiukimpien ketogeenisten jaksojen aikana endomorfin nauttimat hiilihydraatit tulevat yksinomaan kasviksista ja hiilihydraattien päiväsaanti jää alle 50 grammaan. Normaalistikin endomorfin kannattaa rajoittaa hiilihydraattien saanti alle 20% kokonaisenergiasta, eli 100 kg:n painoisella miehellä (rasva-% 20) noin 150 grammaan päivässä. Tällöin hiilihydraatit koostuvat lähes kokonaan hedelmistä, marjoista ja kasviksista. Kuten aiemmin mainittiin, tärkkelyspitoisia ruoka-aineita endormorfin kannattaa yleensä välttää.