Tässä muutama viikko takaperin, kun Kuntokeskus K&M vietti kaksi vuotissynttäreitään, eräs Janni valmistautui lauantai-aamuna suureen koitokseen. Kello oli aamulla yhdeksän kantturoita kun neitokainen starttasi Pösönsä Kouvolasta ja lähti huristelemaan kohti pelikaanilandiaa. Automatka koostui uuden spinnilevyn popittamisesta ja pienoisesta jännityksestä. Matka sujui kuitenkin olosuhteisiin nähden yllättävänkin levollisin mielin.

Vajaan tunnin kaahailun jälkeen Pösö vihdoin kurvasi K&M:n pihaan. Alkoi alkulämmittely fillaroinnin merkeissä. Tässä vaiheessa tarinamme sankaritar odotti jo täpinöissään päivän toisen super-naisen tapaamista. Olin lueskellut juttuja Heidistä ja ohimennen nähnytkin jossain, mutta virallisesti en ollut ikinä ennen päässyt häntä tapaamaan. Ennakkokäsitykseni kohdistuivat lähinnä Heidin upeisiin olkapäihin, jotka olivat jääneet kisalavoilta mieleen.

Kun vihdoin koitti aika tavata itse Heidi Sorsa, olin enemmän kuin innoissani! Heidi oli oikein mukava ilmestys ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen (kuten suurimman osan, kun on tämmöinen höpöttelijä niin kuin allekirjoittanut). Treenissämme hääräsi myös Jari Sorsa, joka toimi päivän aikana meidän ”orjana” Heidiä lainaten.

Odotin treeniltä paljon. Sain enemmän. Voi hyvänen aika, meikäläisen jalat olivat jo niin vihanneksina ensimmäisen prässisetin jälkeen, että epätoivo ehti jo hiipiä ajatuksiini. Tässä vaiheessa tuli lähinnä ajateltua että taivas varjele, mitä sieltä vielä tulee, mutta onneksi Heidi omalla asenteellaan näytti meikätytölle kunnon reenivääntöä, eikä siinä sitten itsetunto antanut jättää yhtään huonommaksi!

Jos kuvailen, mitä treenin aikana on liikkunut päässä, niin paljastettakoon, että  varmaan kaikki maailman tsemppiviestit tuli lueteltua itselleen. ”Hyvä Janni, you can do it!, Nyt ei pysty – hiljaa ja väännä sitä rautaa!, Nyt koivet PRKL näytetään mistä teidät on tehty!” ja niin poispäin. Sinänsä kuulostaa kovinkin kaksimieliseltä, kun joku juttelee itselleen mielessään, mutta suosittelen kokeilemaan. Uskon että meissä kaikissa reenaajissa asuu pieni sisäinen jumppa-ohjaaja, joka tarpeen tullen pystyy piiskaamaan sinua vieläkin parempiin suorituksiin! Tai sitten yhdellä Jannilla vaan viiraa (ylä)päässä.

Treenin aikana jalat olivat aaaaivan totaaliräjähtämispisteessä! Koivet olivat niin pumpattuina, että hyvä kun sai enää jalkaa taivutettua! Erityisesti viimeiset väännöt fitballilla olivat suorastaan hurjia! Meikäläinen vispasi kuin Bochin tehosekoitin ja ähinä oli lähinnä synnytyksen omaista. Heidille täytyy kyllä ladella aikamoiset rispektit, nainen vetää aina tämmöisen setin ja vielä hurjemmalla tempolla! Jos sanakirjassa olisi kohta ”pieni ja pippurinen”, niin Heidin kuva varmasti löytyisi kyseisen sitaatin kohdalta.

Kuten treenivideon lopusta selviää, luulin ennen treenanneeni kovaa. Olen käyttänyt tätä ilmausta ennenkin. Ei kai tällä saralla voi koskaan tulla täysin valmiiksi? Aina oppii treenistä ja itsestään jotain uutta ja löytää itsestään aivan uusia tehoja. Mutta sitä vartenhan tässä harjoitellaan, mie ainakin aion vielä jonain päivänä olla huipulla!

Jos kyseinen treeni pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, se menisi näin: jäätävän hyvä. Ei siihen enempää sanoja tarvita, katso niin tiedät mistä puhun. Ja kokeile itse jos uskallat ;-)

With love,
Jansku

Videon osa 1/2: http://www.fastchannel.fi/?viewkey=83e7a52ce5e8d6f0fed3
Videon osa 2/2: http://www.fastchannel.fi/?viewkey=e2df9b6c000b75b5da10