Treenaavaan naiseen suhtaudutaan aika monella tapaa. Ja vaikka otetaan laskuista pois “toiset tykkää muhkummasta” -hommat, kenenkään naismakuun puuttumatta, niin silti mielipiteitä löytyy suuntaan jos toiseen. Ihan jo lähipiiristäkin.

Isien mielipiteet ovat ihan luku sinänsä. Onhan siihen hieman vaikea suhtautua, että oma tytär nostelee puntteja ja osallistuu “kehonrakennuskisoihin”. Kohta sille varmaan kasvaa partakin. Kerran tosin sain kehuja, tai niin sen ainakin otin, kun tehtiin muuttoa, ja kannettiin huonekaluja autoon. “Et sää ihan turhaan siellä salilla ole käynyt.” Vitsit että tuntui hienolta.

Usein treenaamiseen suhtaudutaan positiivisessa mielessä uteliaasti. On mukavaa, kun jopa miehet kyselevät treeni- ja ruokavinkkejä. Rahkasta ja palkkareista saa aikaan vaikka minkälaiset keskustelut ventovieraidenkin kanssa. Tietysti saan aina avata kaikki purkit ja pullot, ja vastata kysymykseen, miten ihmeessä olen keksinyt kyseisen harrastuksen. Sinänsä hassua, koska omasta mielestäni treenaaminen salilla on melko normaalia. Tai ainakin sata kertaa omituisempaa oli kun vedin hikiset varusteet päälle, ja luistimet joissa ei ollut piikkejä, ja sohin kepillä muovirinkulaa ympäri kenttää. Ringetteurani jäi kahteen harjoitukseen. Hieno laji siis, mutta ei minun.

Treenaamisessa sinällään ei ole mitään ihmeellistä, paitsi se, miten se voi olla niin kovin tärkeää, että sinne salille on pakko mennä aina. Sen sijaan esimerkiksi bodyfitneksen selittäminen lajina on jo ihan toinen asia, sillä monellakaan ei ole intohimona ensin hikoilla salilla rautojen parissa monta vuotta, ja sen jälkeen astella ihmisten eteen pienissä säihkyvissä bikineissä. Jälkimmäinen saattaa olla joillakuilla, mutta sitä kutsutaan sitten muuksi kuin urheiluksi. Ja sitten se, mitä kisoissa, joihin valmistaudutaan kuitenkin useita kuukausia, tehdään. Noo seistään..? Jaa käännytään ympäri..? Ja bikinit jotka maksaa monta sataa?

Dietti on myös asia, joka kummastuttaa kovinkin paljon. Onhan se nyt tavatonta, kun joltakulta löytyykin sitä kuuluisaa itsekuria. Ihmetyttää siinä sekin, mikä saa kuihduttamaan itsensä äärimmilleen muutaman päivän takia. Tai siltä se ehkä vaikuttaa, mutta todellisuudessahan dieetti ja itsensä voittaminen päivästä toiseen on se juttu. Kisapäivä on sitten kirsikka kakussa.

Joo, bodaan, ja tykkään siitä. Suhtautukoon kukakin siihen miten vain. Outoa muuten, miten toiset pitävät treenausta hölmön touhuna ja itsekkäänä pullisteluna, ja kuitenkin samat tyypit vetävät uimarannalla vatsaa sisään niin että hyvä kun muistavat hengittää. Ehkä heistäkin olisi kuitenkin kiva olla kunnossa…

Lue Janikan muut kirjoitukset.
Lue myös Janikan blogi.