Punttitreeni on siitä mukava harrastus, että syöminen on olennainen osa sitä. Myös naisilla. Muutenhan pientä tyttöä, joka latoo lautasen kukkuralleen lihaa, saatetaan katsoa vähintään hieman oudoksuen. Mutta kun on tehnyt selväksi että treenaa, niin saa syödä niin paljon kuin haluaa, koska se nyt vaan on ihan välttämätöntä.

Miehillä asiat ovat myös siinä mielessä hyvin, että heidän ei tarvitse valmistaa, saatikka hakea sitä ruokaa kaupasta. Tai sitten minua on vaan huijattu pahan kerran, että se on naisten juttu…  Oli miten oli, ruokaahan kuluu paljon, laadukasta sellaista.

Omaksi huvikseni katselen joskus kaupassa, mitä ihmiset ostavat. Välillä tekisi mieli käydä ottamassa tietyiltä tyypeiltä suklaalevy tai kermajuustopaketti pois. Mutta en ole käynyt siis. Onneksi. Ja sitten meinaa vahingossa tervehtiä iloisesti, kun hyllyjen välissä kohtaa lajitoverin, jolla on myös kori täynnä rahkaa ja mehukeittoa. Ostokorin sisältö on pettämätön tunnusmerkki siitä, millaisesta ihmisestä on kysymys. Juicea ja maailman kamalinta joululaulua lainatakseni, “ihminen on sitä mitä hän syö.”

Jossakin haastatteluissa olen nähnyt kysyttävän, mitä kenenkin jääkaapista löytyy aina. Jollakin se on ehkä salaattiaineet, toisella voileipävärkit. Joillakin jääkaappi saattaa päästä aika-ajoin jopa tyhjenemään. Mietin tässä sitten itsekin, mikä on meidän taloudessa must -juttu,  jota on aina saatavilla. Rahkaa, mansikkamehukeittoa, kevytmaitoa, raejuustoa, salaattia, hedelmiä. Niitä on oltava aina. Ja jotain lihaa. Kananmuniakin on, vaikken niitä itse syökään. Itse asiassa voi olla aika tyytyväinen, sillä jääkaapista löytyy aina suhteellisen terveellinen ja monipuolinen muonavarasto.

Aina rahat eivät kuitenkaan kulu pelkästään laadukkaisiin bodyruokiin. Dieetillä ollessani havahduin kerran ruokakaupan pihassa siihen, mitä olin ostanut. Pelästyin oikein, nimittäin tulos oli 20 eurolla kassillisen ”ei mitään”!  Seisoin siinä hölmönä ostoskassi täynnä pelkkiä lisäaineita. Nam. Kalorittomien asioiden ekspertiksi kyllä ajautuu dieetillä, kun suuta koittaa täyttää light-limsoilla, sokerittomilla mehuilla, vissyllä, erimakuisilla teelajeilla, purkalla, pastilleilla… Lisäaineöverien jälkeen sitten taas huomaa, miten hyvää pelkkä puhdas vesi onkaan.

Monet, varsinkin meistä opskelijoista, jättävät helposti salaatin ja tomaatit ostamatta, sillä se on ainakin kolmen euron säästö ruokaostoksiin. Ja kun laskee vuositasolla, kertyy tästä melkoisen mittavat säästöt. Melkein yhtä isot, kuin tupakoimattomuudesta. Paitsi oikeastihan siitäkään ei kerry mitään, ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole ollut tarvetta säästölippaalle, johon voisin päivittäin sujauttaa neljä euroa tupakoimattoman päivän päätteeksi. Sekin muuten ihmetyttää, että näillä säästeliäillä tyypeillä on sitten viikonloppuna kuitenkin varaa ostaa olut jos toinenkin…

Hyvä ruoka on paitsi tärkeää, myös erityisen hyvää, joten siinä en mielellään säästä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin mennä nälkäisenä jääkapille, jossa ei ole mitään järkevää. Pienellä panostuksella kun voi joka kerta sohvalta noustessaan olla varma, että saa vatsansa täyteen terveellistä ravintoa.

Lue Janikan muut kirjoitukset.
Lue myös Janikan blogi.